lauantai 11. lokakuuta 2014

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu



Kirjailija Salla Simukka kiitänee tälläkin hetkellä ympäri Eurooppaa markkinoimassa Lumikki-trilogian käännöksiä. Suomi ja suomalainen nuorten aikuisten kirjallisuus on saanut Simukasta sellaisen myyntivaltin ja keulakuvan, että alta pois. Todella upeaa!

Keski-ikäinen lukija ei ole varsinaista kohderyhmää, mutta silti viihdyin oivallisesti sarjan aloitusosan Punainen kuin veri parissa. Toimintatrilleri satu- ja erotiikkamaustein vaikutti tuoreelta ja raikkaalta idealta. Kakkososa Valkea kuin lumi hieman hyydytti innostustani, koska siitä paistaa mielestäni aika selvästi väliosamaisuus. Toimintaa kyllä on, mutta varsinaisia ratkaisuja pitää pantata kolmososaa varten.

Innostukseni laantui jopa siinä määrin, että en rynnännyt kirjakauppaan tai kirjastoon heti kolmannen osan Musta kuin eebenpuu ilmestyttyä. En ollut lainkaan varma, luenko sitä ollenkaan, vaikka trilogian loppuun lukeminen tietysti sopisi perfektionismiin taipuvalle luonteelleni… Mutta sitten kävi taas kuten niin monesti aiemminkin: huomasin uutuuden äänikirjaversion kirjaston hyllyssä. Eipä muuta kuin kirja kuunteluun. Lukeminen sujuikin sitten kuin itsestään.

Lumikki on palannut takaisin Tampereelle ja ilmaisutaidon lukioon. Kirjassa eletään vuoden pimeimpiä päiviä joulukuun alkupuolella. Pimeää ja synkkää tuntuu olevan myös Lumikin elämä. Valoa tuo kuitenkin Lumikin elämään astellut poikaystävä Sampsa. Poika ja hänen mutkaton perheensä edustavat kaikkea sitä, mistä Lumikki tuntee omassa elämässään jääneensä paitsi. Sampsassa on vain yksi puute. Hän ei ole Liekki. Liekki ei jätä Lumikkia rauhaan.

Koulussa Sampsa on saanut Lumikin houkuteltua mukaan näytelmäprojektiin, jossa opiskelijat laittavat uuteen uskoon Grimmin sadun Lumikki. Tästä osuudesta pidin, sillä versiossa sadun Lumikki on toimija, ei uhri. Myös satuteema saadaan jälleen mukaan sarjaan hauskan oivalluksen kautta. Lumikki on näytelmän pääosassa, mutta alkaa tuntea yhä kasvavaa ahdistusta roolistaan.

Ahdistus saa aivan uusia kierroksia, kun Lumikki alkaa saada todella uhkaavia tekstiviestejä. Hänen kintereillään on stalkkeri, joka ei epäröi käyttää äärimmäisiä keinoja uhrinsa kiduttamisessa. Tavoitteena tuntuu olevan Lumikin hidas tappaminen. Lumikki ei luonnollisesti voi kertoa kenellekään uhkaajasta, eikä hän lopulta enää tiedä, kehen voisi luottaa. Tyyppi tuntuu tietävän hänestä enemmän kuin hän itse ja näkevän hänet missä tahansa. Kuka uhkaaja oikein on? Sampsa? Liekki?

Uhkaaja teettää Lumikilla fyysistä kestävyyttä ja ketteryyttä sekä uskallusta vaativia tehtäviä. Tätä kautta kirjaan saadaan aiemmista osista tuttua toimintaa. Samalla alkavat raottua Lumikin perheen menneisyyteen liittyvät synkät salaisuudet.

Vaikka kirjan ja samalla koko trilogian loppu on onnellinen, joskaan ei onneksi siirappinen, jäin kuitenkin miettimään koko sarjan tummuutta. Huumoria tässä kokonaisuudessa ei ole tippaakaan! No, eipä kai sitä sitten tarvitakaan. Viimeisessä osassa minua vieroksutti myös salaperäisestä avaimesta kertova osuus, joka loppuratkaisun valossa oli sitten lähinnä ylidramaattinen koristehörhellys.

Musta kuin eebenpuun äänikirjaversion lukee Anna Saksman korostetun lakoniseen tyyliin. Edes huippukohdissa luentaa ei elävöitetä mitenkään. Tämä ehkä vielä korosti tarinasta jäänyttä tummaa mielikuvaa.

Trilogian luettuani olen ylipäätään hieman hämmennyksissäni. Idea Lumikki-sarjan taustalla on ihan hauska ja omaperäinenkin, mutta kokonaisuus ei minusta kuitenkaan ole mitenkään tajunnanräjäyttävän erikoinen. Sellainen, että siitä nousee kansainvälisessäkin kirjallisuusmaailmassa ennenkuulumaton kohu ja mesoaminen. Kuten jo alussa sanoin, olen Simukan ja Lumikin menestyksestä tajuttoman iloinen, mutta samalla pikkuisen ihmeissäni. Toivon todella, että Lumikin noste vetää perässään myös muuta suomalaista lanukirjallisuutta, sillä, anteeksi nyt vain, Suomesta löytyy paljon ainakin yhtä hyvää ja runsaasti vielä parempaakin lanua.

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Tammi 2014. Tammen ja BTJ:n äänikirjan lukijana Anna Saksman. Laajuus 4 cd:tä, kesto 3 h 57 min.

Lainattu kirjastosta.


Seuraavan viikon ajan aion lukea nuortenkirjoja ja blogata vain niistä. Pidän siis nuortenkirjateemaviikon. Jonossa on myös muutamia dekkareita, mutta ne saavat nyt vain odottaa kiltisti vuoroaan! Toivottavasti viihdyt teemaviikon parissa!

9 kommenttia:

  1. Ajattelen hyvin samalla tavalla kuin sinä tuosta trilogiasta. En ole oikeata lukijakuntaa, ok. Ensimmäinen osa oli mukava lukea, kypsyin Prahaan, uskonlahkoon. Praha kulissina on mahtava, tunnen sen. Kolmas osa meni jo paremmin. Luin äskettäin Maresin. En suostu kirjottamaan tekijän nimeä;) Aion lukea häneltä kaksi muuta kirjaa. Minusta nuo ovat mielenkiintoisia ja tarkoitettu samalle ikäryhmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorten aikuisten kirjallisuus on mielenkiintoinen lajityyppi, vaikkei niin kohderyhmään kuuluisikaan. Simukan sanoin voi todeta, että nuortenkirjallisuutta kannattaa lukea, koska se on hyvää kirjallisuutta.

      Poista
  2. Minä ihastuin kirjoihin heti ensimmäisestä kirjasta. Toiseen kirjaan oli saatu sitä kansainvälisyyttä Prahassa,joka takaa kirjan mahdollisuudet ympäri maailman.
    Avain oli minusta tosi tärkeä juttu ja avasi Lumikille lapsuudenmaailman.
    Toivottavasti sarja jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni kyse on nimenomaan trilogiasta ja tämä kolmas osa avaa koko sarjan mittaan käsitellyt salaisuudet aika tarkkaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

      Poista
  3. En ole lukenut Simukkaa ollenkaan, mutta suunnitelmissa on. Mitä tulee kansainväliseen innostukseen ja mesoamiseen, niin uskoisin sen perusteella, mitä bloggauksia olen hänen kirjoistaan lukenut, että eväitä on riittävästi. Tai ainakin toivoisin. Loppu on sitten usein myös onnea ja onnekkaiden sattumien summaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnesta ja sattumastakin tässä varmaan on kyse, mutta myös vainusta ja ammattitaidosta. Kustantaja on tajunnut oikealla hetkellä tarttua ideaan. Eikä idea todellakaan ole huono!

      Simukkaa kannattaa lukea. Ammattitaitoinen kirjailija.

      Poista
  4. Minä pidin ekasta osasta hurjasti, mutta toinen ei niinkään innostunut. Viimeistä pidin sarjalle sopivana lopetuksena. Tavallaan ymmärrän kirjan nousukiidon, tällä hetkellä tuntuu että ulkomaisessa lanussa on lähinnä dystopiaa ja tämä on siihen ehkä erilainen lisä.

    Mukavaa nuortenkirjaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D

      Joo, tuo on kyllä totta. Lumikki on sitten kuitenkin ihan normaalimaailmassa elävä pääosin tavallinen tyttö, ei mitään yliluonnollisiakaan elementtejä mukana. Ja hyvin kirjoitettuja kirjat ovat. Toivotan sydämestäni onnea Simukalle ja Lumikille. Aivan loistavaa työtä! On mahtavaa, että osataan markkinoida oikein ja takoa kun rauta on kuumaa.

      Poista
  5. Simukka on osunut aika hyvää rakoon, koska nimenomaan nuorille kirjoitettuja, laadukkaita, eikä liian lapsellisia dekkareita on ollut aiemmin hyvin vähän. Minusta Lumikki-trilogia aloitti tuon railon täyttämisen aika lupaavasti, ja nythän näitä dekkareita on sitten alkanut ilmestyä... :)

    VastaaPoista