Magdalena Hai: Kellopelikuningas

Edellisessä eli ensimmäisessä nuortenkirjateemaviikkoni jutussa taisin hieman happamaan sävyyn ihmetellä, mikä oikein on aiheuttanut ennenkuulumattoman vouhkaamisen Salla Simukan ja hänen Lumikki-trilogiansa ympärillä. Syitä lienee monia, eikä onneksi vähäisimpänä se, että kirjat on kirjoitettu ammattitaitoisesti ja kunnianhimoisesti. Silti päätin juttuni toteamukseen, että vähintään yhtä hyvää ellei parempaakin lanu-kirjallisuutta on Suomi puolillaan. On siis ulkomaisilla kustantamoilla mistä ostaa!

Mielipiteeni sai loistavalla tavalla vahvistusta, kun seuraavaksi tartuin Magdalena Hain Gigi ja Henry -steampunktrilogian keskimmäiseen osaan Kellopelikuningas. Aivan huippuhyvä kirja! Mikään valtaisa ylläri tämä ei tosin ollut, mutta olen silti aika myyty. Hain sankarikaksikko on minulle varsin tuttu, sillä olen lukenut trilogian aloitusosan Kerjäläisprinsessa ainakin kahdesti ja vielä päälle analysoinut kirjaa urakalla oppilaitteni ja vielä kirjailijan itsensä kanssa. Kenties lievän yliannostuksen vuoksi jatko-osa jäi sitten tuoreeltaan lukematta, mutta nyt oli juuri sopiva aika tarttua teokseen.

Varoitus! Jos et ole Kerjäläisprinsessaa vielä lukenut, jätä ainakin seuraava kappale lukematta juonipaljastusten takia.

Aloitusosa päättyi dramaattisesti eikä ihan tavanomaisen kaavan mukaan. Taistelu pahiksia eli lähinnä Luopiota vastaan päättyi hyvisten eli Gigin perheen voittoon, mutta Gigi menetti kaiken tuoksinan keskellä toisen silmänsä. Arvet ja tyhjän silmäkuopan Gigi peittää nyt silmälapulla, mikä ei tietysti tunnu murrosikäisestä tytöstä mukavalta. Vertaistukena on isosisko Katerina, jonka kasvoja myös rumentaa arpi. Lohtua tuo sekin, että Katerinalla on arvesta huolimatta kiihkeä ihailija. Mutta äiti, Umbrovian kuningatar, puhuu suoraan ja armottomasti siitä, miten silmän menetys pilasi Gigin tulevaisuuden. Isällä on mielessään yllätys Gigille, mutta tyttö ei ilahdu lahjaideasta lainkaan.

Gigin ulkonäköongelmat ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että Keloburgissa alkaa riehua outo uskonlahko, jonka toiminta muistuttaa pahasti natsien meininkejä. Sokean Jumalan eli Odinin palvojiksi itseään kuvailevan lahkon papit saarnaavat saaren puhtaana pitämisestä ja kaiken saastaisen pois puhdistamisesta. Kiellettyjen asioiden listalle alkaa tulla merkillisen paljon sellaista, jota liittyy selvästi Gigin perheeseen. Lopulta lahko aloittaa suoran hyökkäyksen, ja jälki on rumaa.

Gigi perheineen ei onneksi ole yksin. Mussovits suojelee erityisen tarkasti Gigiä, jonka varalle ihmissudella on omat suunnitelmansa. Gigi ja Henry tutustuvat myös Keloburgin maanalisiin eli kaupungin alla luolissa asuviin katulapsiin. Eikä vanha merirosvo Murtaugh’kaan voi jäädä syrjään, kun aletaan kunnolla tapella.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis Kellopelikuninkaasta puutu. Edellistä osaa paksumpi romaani on muutenkin jotenkin tuhdimpi. Gigi on selkeästi kirjan ja tarinan päähenkilö, joka on kasvanut aiempien seikkailujensa ansiosta. Kaverukset puhuvatkin tästä. On aika ryhtyä miettimään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Vain lapsi voi elää pelkästään nykyhetkessä. Tummasilmäinen Naseem saa Gigissä aikaan aivan uudenlaisia väristyksiä. Mutta Mussovitsin paljastukset Gigin todellisesta luonnosta ovat kiehtovimpia, ja niistä on varmasti paljon lisää sarjan viimeisessä osassa.

Hai osaa kuvata teostensa eriskummallisen ja omalakisen maailman jotenkin ällistyttävän luontevasti ja kauniisti. On itsestään selvää, että yhden hengen ilmalaivat ovat tulleet sarjatuotantoon tai että automatonit ovat myyntihitti.

Mikäpä tässä kirjassa ei olisi kohdallaan? Kieli on kaunista ja luistavaa, juoni kulkee liukkaasti, on toimintaa ja ajattelemisen aihetta, yksityiskohtia ja suuria linjoja. Henkilökuvaus ja dialogi toimivat. Jännitystä, huumoria ja romantiikkaa on sopivassa suhteessa. Tarina on kaikin tavoin kiehtova ja omaperäinen. Erityisesti loppu on mykistävä. Onneksi minulla on sarjan kolmas osa Susikuningatar nyt jo tuossa pinossa valmiina odottamassa, ja aion sen lukea ihan pian.

Magdalena Hai: Kellopelikuningas

Karisto 2013. 330 s.

Lainattu kirjastosta.