torstai 31. heinäkuuta 2014

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Paksu heinäkuu 2014)



Heinäkuuta on vielä pari tuntia jäljellä, joten ehdin mukavasti esitellä viimeisen Paksun heinäkuun kirjan. Kingin tiiliskiven jälkeen olin jonkinlaisen lukuflow’n jälkeisessä kirjakrapulassa, eikä oikein mikään hyllyssäni jököttävä paksukainen tuntunut kutsuvan luokseen. Koetin tarttua ainakin jo vuosi sitten blogiystävältä hankittuun Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhiin, mutta sadan sivun kohdalla oli pakko luovuttaa. Kirja on selkeästi hyvä ja kuin minulle kirjoitettu, mutta hetki ei vain ollut oikea. Piti saada jotain, joka veisi mennessään hikisen helteisessä heinäkuun säässä.

Sattumalta tiistaina oli asiaa kaupunkiin ja kirjakauppaan, ja päätin katsella tarjontaa hieman sillä silmällä. Paljon mielenkiintoisia kirjoja olikin tarjolla, mutta monissa houkuttelevissa oli harmillisesti liian vähän sivuja ja paksut taas vaikuttivat sisältönsä puolesta liian raskailta tai vaikeilta. Sitten silmäni sattuivat Kate Atkinsonin uutuuteen Elämä elämältä, joka erheellisesti oli sijoitettu jännityshyllyyn. Päätin sijoittaa rahani ja kokeilla. Onneksi.

Olen lukenut Atkinsonin tuotannosta vain kolme suomennettua Jackson Brodie -dekkaria (esittelyt täällä ja täällä). Suhtauduin niiden perusteella tähän uusimpaan kirjaan, joka siis ei ole dekkari, hieman epäröiden. Samaten kirjan idea kuulosti korvissani jokseenkin arveluttavalta:

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa.”

Jonkinlainen scifiromaani, ajattelin. Tavallaan pikkuisen, mutta ei sitten kuitenkaan yhtään! Jotain aivan muuta. Rohkeuttani tarttua kirjaan lisäsivät monien kirjabloggaajien myönteiset arviot teoksesta.*

Prologissa ollaan marraskuussa 1930 saksalaisessa kahvilassa. Englantilaistyttö tapaa ystävättärensä Eva Braunin ja tämän miesystävän seurueineen. Kesken kahvittelun tyttö ottaa käsilaukustaan pistoolin ja ampuu Hitleriä rintaan. Tyttö ammutaan.

Varsinaisessa alussa Ursula Todd syntyy yhä uudelleen lumimyrskyisenä yönä vuonna 1910 Englannissa napanuora kaulansa ympärille kiertyneenä. Tarina lähtee etenemään aina hieman eri tavalla. Tyttö kuolee monesti jo pienenä lapsena ja aina palataan uudelleen alkuun. Voi kuulostaa pitkästyttävältä, mutta on kaikkea muuta! Taitavasti Atkinson kertoo saman tarinan joka kerta hieman eri tavoin. Samat kohtaukset valottuvat eri tavalla jokaisessa versiossa. Kirjan loppupuolella ei ihan joka kerta aloiteta enää alusta, vaan jostakin keskeltä käännekohdasta.

Ideana lienee kiinnittää huomiota siihen, miten pienet, arkipäiväiset ja mitättömiltä vaikuttavat valinnat muuttavat elämämme kulkua kuin huomaamatta. Jopa maailmanhistoria saattaa muuttua ratkaisevasti, jos teemme jonkin valinnan jonakin päivänä toisin. (Tämä ajatus muuten sitoo oman lukukokemukseni hienosti edelliseen eli Kingin kirjaan!)

Kirjan rakenne on erikoinen, enkä ainakaan muista vastaavaa lukeneeni. Eri elämissään Ursula elää eripituisia aikoja ja täysin erilaisia kohtaloita. Yhdessä versiossa hän on Saksassa toisen maailmansodan loppuhetkillä, toisissa hän taas elää sodan Lontoossa. Myös muiden romaanin henkilöiden kohtalot vaihtelevat eri versioissa. On hankala kuvata tätä rakennetta niin, että se avautuisi, joten suosittelen lukemaan itse kirjan. Ette tule katumaan!

Ursulalla itsellään on jonkinlainen aavistus siitä, että hän on elänyt ennenkin. Nämä jonkinlaiset tuntemukset saavat hänet joissakin tärkeissä kohdissa toimimaan niin, ettei pimeys lankeakaan ihan vielä. Välillä yrityksiä jonkin vaarakohdan välttämiseksi tarvitaan useita. Aavistukset ovat kuitenkin hyvin heikkoja, mutta silti äiti Sylvie vie kymmenvuotiaan tytön useissa tarinatoisinnoissa psykoterapeutille. Tytön käytös herättää jonkin verran levottomuutta. Muuten Ursula ei ohjaile elämäänsä sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Joskus hän vain aavistaa ennalta, mitä on tapahtumassa.

Elämä elämältä on hieno historiallinen sukuromaani, jossa kerrotaan Euroopan traagisista vaiheista 1900-luvun alkupuoliskolla. Vaikka kuinka on historiaa opiskellut ja monenlaista lukenut ja katsonut, unohtuu helposti, kuinka lähekkäin suursodat olivat ajallisesti. Molemmat sodat koskettivat todella monia ihmisiä. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Ursula on nelivuotias ja hänen isänsä joutuu Ranskaan rintamalle. Toisen maailmansodan alkaessa Ursula on 29-vuotias ja hänen molemmat pikkuveljensä joutuvat taisteluihin.

Vaikuttavimmiksi jaksoiksi koin ne, joissa kuvataan Lontoon pommituksia toisen maailmansodan aikana. Joissakin versioissa Ursula osallistuu vapaaehtoisena suojelutyöhön, jossa raivataan pommien jälkiä, toisin sanoen koetetaan pelastaa ihmisiä raunioista ja kaavitaan ruumiiden osia kokoon. Lontoon kauheuksien kuvaus on riipaisevaa ja toivat mieleen Sarah Watersin Yövartion, jossa naiset kokevat saman sodan aika samankaltaisesta näkökulmasta.

On helppo yhtyä Costa-palkintoraadin ylistykseen: "Uskomatonta. Tämä kirja on kaikkea mitä fiktiolta saattaa toivoa, ja vielä enemmän."

Elämä elämältä oli koskettava, liikuttava, jännittävä, kiehtova ja syvyyksiinsä vastustamattomasti imaiseva lukukokemus.

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life after life)
Schildts&Söderströms 2014. Suom. Kaisa Kattelus. 595 sivua.

Ostettu itselle.

* Blogiarvioita Elämä elämältä -kirjasta mm. näissä blogeissa:
P.S. Rakastan kirjoja

Luetut, lukemattomat
Taikakirjaimet
Lumiomena
Blogeista löytyy lisälinkkejä ja tietysti vanha kunnon Google auttaa myös.

Paksu heinäkuu päättyy siis tähän. Ajattelin kuitenkin vielä viikonloppuna tehdä kuukaudesta koosteen, jossa käyn läpi kuukauden tunnelmia. Ihanaa elokuuta!

6 kommenttia:

  1. Olipa mukava seurata paksua heinäkuutasi!

    Elämä elämältä oli minulle ensimmäinen lukemani Atkinsonin romaani ja ihastuin siihen ikihyviksi. Huikean hyvin kirjoitettu kirja, rakenteeltaan kiehtova, hyvin kirjoitettu ja niin hurmaavan peribrittiläinenkin vielä! Minä pidin myös yhdestä lukemastani Atkinsonin dekkarista. Nyt toinen dekkari ja lisäksi romaani Museon kulisseissa odottavat jo hyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että nuo aiemmin suomennetut romaanit ennen dekkareita on vielä luettava myös. Atkinson on tosi taitava, ja hänen uransakin mielenkiintoinen.

      Paksu heinäkuu oli kiva toteuttaa!

      Poista
  2. Mahtava tuo sinun paksu heinäkuusi! Luettuja sivuja taisi tulla melkoinen määrä, sen verran monta paksukaista olet ehtinyt selättää. :) Ja vau, mitä kirjoja! Jään innolla odottamaan koostettasi.

    Erityisen iloinen olen tästä sokerista pohjalla. Elämä elämältä on Adichien Kotiinpalaajien ohella paras lukemani käännöskirja tänä vuonna, huikean hieno lukuelämys. Ja olen samaa mieltä: luen paljon sodasta kertovia kirjoja, mutta Atkinsonin kuvaus Lontoon pommituksista oli aivan omaa luokkaansa. Upea kirja kerta kaikkiaan! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että muutkin ovat viihtyneet heinäkuuni parissa :D

      Kävin eilen iltamyöhään lukemassa perusteellisen juttusi tästä kirjasta, mutta ei ollut enää puhtia kommentointiin. Olit pukenut sanoiksi monia minua puhutelleita asioita, joita en itse osannut, kiitos! Tämä kirja tosiaan tuo mieleen monia brittiläisyyden kuvaksia, kuten Mennyt maailma (jonka olen nähnyt vain upeana tv-sarjana), Downton Abbey jne. Naiset on tässä kuvattu erityisen herkullisesti, he ovat vahvoja ja älykkäitä. Kirjalliset viittaukset olivat myös oivallisia! Ahh, mikä kirja!

      Poista
  3. Tämä on lukulistalla. En ole tainnut Atkinsonilta mitään vielä lukeakaan ja tuo vaikuttaa juuri oikean omituiselta, että jaksan kiinnostua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että tykkäät tästä melkoisesti :D Lainasin muuten kirjastosta Ihmiskrokettia. Katsotaan, tuleeko luettua (on niin paljon kaikkea!).

      Poista