perjantai 27. syyskuuta 2013

Miika Nousiainen: Metsäjätti





Miika Nousiaisen aiemmat romaanit Vadelmavenepakolainen ja Maaninkavaara ovat olleet kertomuksia kaikennielevästä pakkomielteestä, jonka toteuttajat syöksevät itsensä ja läheisensä lopulta tuhoon. Kirjat ovat olleet samaan aikaan hulvattoman hauskoja ja traagisia. Molemmista olen pitänyt kovasti, sillä jollakin tavalla Nousiaisen tyyli vetää vakavat asiat överiksi on puhutellut.

Kolmas romaani Metsäjätti on ainakin minusta jo perustaltaan tyystin toisenlainen. Ainakaan Nokia-kaupungin syöksykierteessä elävää sen peruskuvio ei naurattanut sitten tippaakaan. Kaksi vuotta sitten ilmestyneen romaanin kaikki kenties liioitteluksi tarkoitetut tapahtumat ovat käyneet toteen elävässä elämässä ja osoittautuneet tarinaakin traagisemmiksi ja hurjemmiksi.

Kolmikymppinen uraohjus Pasi Kauppi saa komennuksen omaan kotikyläänsä Törmälään. Tarkoitus on viilata paikallisen vaneritehtaan tuotantoprosessia parempaan iskuun emoyhtiötä varten. Tehdas on reippaasti voitollinen ja tuotantoluvut näyttävät loistavia tuloksia, mutta ainahan voi parantaa. Pasi ei ole kovin innoissaan tehtävästä, sillä se tietää väistämättä tuttujen ihmisten irtisanomista. Pasin isä on ollut aikanaan vuosikymmenet tehtaalla, ja siellä Pasi itsekin tienasi lukioaikoina opiskelurahoja ennen kauppakorkeaa.

Nyt Pasin elämä on mallillaan. Palkka on viisinumeroinen ja vaimo suomenruotsalainen. Perheenlisäystäkin on tulossa.

Romaanissa vuorottelevat kertojina Pasi ja tämän lapsuusajan paras kaveri Janne, jolla ei ole mennyt ollenkaan yhtä loistavasti kuin Pasilla. Janne on kuitenkin päässyt jaloilleen ja on nyt liimapuristimenhoitajana tehtaalla. Pasin Törmälässä viettäminä kuukausina miehet tutustuvat uudelleen, vaikka Pasi ei haluaisikaan aivan kaikkia menneisyyden asioita miettiä. On monia aika synkkiä muistoja, jotka olisi hyvä pitää piilossa.

Nousiainen liioittelee Törmälän sisäänpäin lämpiävää, perinteisiin juuttunutta ja peruspessimististä henkeä herkullisesti. Kuvaava on tarina, jossa törmäläläisperhe hävisi lotossa kaksi miljoonaa. Oli näet ollut tapana perheen voimin täyttää kuponki huolella ja sitten katsoa arvonta lauantai-iltana yhdessä. Naureskeltiin, mitä milloinkin hävityllä summalla olisi voinut hankkia, jos kuponki olisi myös maksettu. Kunnes sitten…

Pasi tekee kaikkensa koettaessaan hioa tehtaan prosesseja tuottavammiksi yhtiön toiveiden mukaan. Samalla hän koettaa säästää mahdollisimman monta työpaikkaa. Kuvio on mahdoton, ja yhä selvemmäksi alkaa käydä, että Pasi ei voi voittaa. Mutta sitten kohtalo puuttuu peliin ja näyttää, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää.

Nousiainen kirjoittaa vapautuneen sujuvaa proosaa. Tekstissä on paljon hyviä oivalluksia ja tarkkanäköisiä ylöskirjauksia ajan hengestä, vitsailuakin. Silti Vadelmavenepakolainen taitaa edelleen olla suosikki-Nousiaiseni.

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Otava 2011. 286 s.


Pokkari ostettu omaksi.

Metsäjätti muuten äänestettiin Hesarin kesän äänestyksessä 32. parhaaksi 2000-luvulla ilmestyneeksi romaaniksi. Vadelmavenepakolainen oli sijalla 27 ja Maaninkavaara 51. Aika hyvin!

14 kommenttia:

  1. Minulla taas Metsäjätti pitää ykköspaikkaa. Vadelmavenepakolaisessa oli vähän liikaa kierroksia minun makuuni, vaikka pidin sen ideasta kovasti paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vadelmaveneen loppu tuntui riistäytyvän hieman kirjailijankin käsistä, päähenkilön mopohan lähti jo aika alussa :) Mutta jotenkin Nousiaisen perusteellisuus ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden erojen ruotimisessa puhutteli, samoin komiikan alle piilotettu traagisuus, joka tuntui pääsevän voitolle. Minäkin muistan nauraneeni sen ääressä.

      Poista
  2. Luin Metsäjätin sähkökirjana, en tiedä oliko sillä merkitystä mutta tykkäsin. Kaikista olen kovin tykännyt, en osaa laittaa järjestykseen, niin eri aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheet ovat todella hyvin erilaisia, ja minusta tässä uusimmassa myös tyyli on aiemmista erottuva. Hienoa, että kirjailija ei jää junnaamaan paikoilleen.

      Poista
  3. Vadelmavenepakolainen sai minut nauramaan ääneen yleisellä paikalla. Ja nolona tunnustan, että tämä Metsäjätti on odottanut minua kiltisti hyllyssä ilmestymisestään saakka, lukemattoman Tuomas Vimman Raksan kyljessä. Nousiainen tyylissä on jotakin samaa kuin Arto Paasilinnan alkuvuosien satiireissa. Ja uppoaahan se Nousiaisen huumori aikamoiseen osaan kansastamme televisioidensa ääressä lauantai-iltaisin Putouksen muodossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tulee paikoin Nousiaisen sanankäytöstä mieleen Jari Tervo. TV-hupailujen käsikirjoittamisessa ja ohjelmissa esiintymisessä tarvitaan varmasti juuri senkaltaista sanavalmiutta ja tarkkanäköisyyttä kuin heillä on hallussaan. Pidän nokkelasta sanailusta, eikä tässä Metsäjätissäkään mikään ärsyttänyt, vaikka kieltämättä välillä mietin joitakin heittoja ja niiden tarpeellisuutta.

      Poista
  4. Tämä on myös minun suosikkini Nousiaisen tuotannosta. Luin kirjan vasta tänä vuonna, kaikkien yt- ja irtisanomisuutisten keskellä ja minä luulen/koen, että juuri nyt kirjassa on enemmän syvyyttä kuin ilmestymisaikanaan. Nousiainen kirjoittaa hyvin ja koskettavastikin, toki myös hauskasti.

    Olen syntynyt samana vuonna kuin Nousiainen ja kirja palautti myös monta nuoruusmuistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti mieltymykset voivat olla ristikkäisiä, vaikka perustelut ovat lähes samat :) Kirjallisuuden suola jne.

      Tässä kirjassa tuo herkkä puoli tosiaan nousee ehkä parhaiten esille. Ihimisten kohtalot ja niiden rinnastaminen pörssiyhtiöiden liikkeisiin toimii hyvin. Minäkin muuten nautin 80-luvun ilmiöiden kuvauksesta, sen unohdin kirjoituksessani mainita. Musiikillahan on tässä kirjassa myös keskeinen osuutensa.

      Poista
  5. Nousiaisen kirjat ovat kovasti suomalaisia, pidin tästäkin. Nyt tekisi muuten mieli lukea Vadelmavenepakolainen, kun olen löytänyt oman rakkauteni ruotsalaisiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvin määritelty tuo suomalaisuus. Ehkäpä juuri siksi kaikki kolme Nousiaisen kirjaa sijoittuivat tuolle suomalaisten parhaina pitämien listallekin. Ne puhuttelevat suomalaisia.

      Poista
  6. Minäkin pidän tästä Nousiaisen kirjasta eniten. Olen pieneltä paikkakunnalta, joskaan en teollisuuskunnasta, joten löysin tästä kirjasta paljon tarttumapintaa. Miehelleni, joka on Metallica-fani, tämä taisi olla vieläkin syvempi lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurkkakuntaisuuden kuvauksena tämä onkin hieno! Mukavasti kärjistetty, mutta tietty tunnelma on kyllä siirrettävissä vaikka omaan koti- tai yhtä hyvin työkaupunkiini.

      Poista
  7. Miika Nousiaista olen minäkin tullut lukeneeksi, Metsäjätistä jopa kirjoittaneeksi. Tässä linkki, jos kiinnostaa: http://akanvirtaa.blogspot.fi/2012/03/metsajatti-kuumentaa-lukijan-tunteita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Ne ovat muuten ylipäätään tervetulleita kommentteihin, koska olen häpeällisen laiska yleensä etsimään muiden kirjoituksia.

      Poista