sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sarri Nironen: Tähdenpeitto





Ihan kauhistaa, kuinka nuoria nykyajan kirjailijat ovatkaan. PEKKin huhtikuun esikoiskirjailija Sarri Nironen on nimittäin syntynyt vuonna 1989. Tosin jäsenkirjeessä taas kirjakerhon ihmiset arvioivat, että esikoiskirjailijat ovat nykyään vanhempia kuin ennen. Suhteellista siis jälleen, ikäkysymyskin. Tosin ovat pekkiläisetkin sitä mieltä, että Nironen on nuori esikoiskirjailija, ’vain’ 22-vuotias.

Nirosen pienoisromaani Tähdenpeitto on merkillisen kiehtova. Sen lukee nopeasti, sillä erittäin väljästi taitetussa teoksessa on vain 129 sivua. Silti siinä on yllättävän paljon. Pinnalta katsoen Tähdenpeitto kertoo kahdesta helsinkiläisestä abiturientista Riinasta ja Joonasta ja heidän ylioppilaskeväästään, kirjoituksiin lukemisesta, kirjoituksista ja tulosten jännittämisestä. Näistä kerrotaan, mutta se on siis vain pintaa.

Vaikka Joona ja Riina ovat päähenkilöitä, samanikäisiä ja asuvat Helsingissä, he eivät tunne toisiaan. Heille tapahtuu osittain samoja asioita samaan aikaan, ja heidän tiensä risteävätkin pari kertaa. He voisivat tuntea toisensa.

Riina on ilmaisutaitolukion runotyttöjä, joka parhaan ystävänsä Juulian kanssa näpistelee ripsivärejä ja haaveilee poikaystävästä. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää vaahtokarkkia. Riina asuu isänsä kanssa. Isä on tuurijuoppo, joka ryyppyreissuiltaan soittelee Riinalle anteeksipyyntöpuheluja. Ne saavat Riinan tuntemaan kuvotusta, eikä kotiin voi mennä, kun isällä on putki päällä. ”Isä on ihan hyvä isä, vaikka ei osaakaan olla kovin hyvä saati isä.” Riina toivoo, että isä edes kysyisi jotain ylioppilaskirjoituksista. Riinan äidistä puhutaan vasta ihan kirjan lopussa.

Joona asuu etäisten vanhempiensa, pikkusiskon ja kissanpennun kanssa toisella puolella kaupunkia. Vanhemmat lähtevät töihin ennen nuorten heräämistä ja heitä odotellaan kotiin iltaisin. ”Äiti ei kysy tuloksista, mutta kun Joona mainitsee niistä itse, äiti onnittelee asiaankuuluvasti mutta hiukan poissaolevasti.” Joona lukee ahkerasti pääsykokeisiin, vaikka omasta mielestään ei tarpeeksi.

Nironen on herkästi tavoittanut sen tunteen, kun on nuori ja kaikki on mahdollista. Silti pelottaa ja valintojen tekeminen on vaikeaa. Onko mitään tulevaisuutta, sittenkään? Jotakin pitäisi tulevaisuuden suhteen tehdä, mutta mitä. Pystyy mihin vain ja tietää kaikesta kaiken, mutta silti elämästä ei vielä oikein ole hajuakaan. Huh, miksi nuoruutta niin aina ylistetään?

Nuorten taustalla sykkivä Helsinki on myös tärkeä osa kirjaa. Riina rakastuu moneen otteeseen kaupunkiinsa. ”Sade valuu ikkunoilla ja vesikouruilla, ryöppyää ahnaasti metallia pitkin maahan ja muodostaa asfaltilla lammikoita. Lammikoissa kuvastuu epäsymmetrisiä kuvioita. Huomenna tai ylihuomenna, kun sade on lakannut, ilma on kevyttä hengittää.”

Tähdenpeiton kieli on runollista ja herkkää. Oikeastaan niin runollista, että kirja ei senkään takia saisikaan olla yhtään pitempi kuin on. Herkkyys kantaa juuri näin kauan, mutta olisi ehkä alkanut vaikuttaa teennäiseltä pidemmässä romaanissa. Jokainen virke on merkityksellinen. Nironen käyttää lyhyitä lauseita, joissa kuvataan usein hyvin arkisia yksityiskohtia, mutta tuoreilla kuvilla terävöitettyinä. Vastakohdat leikkaavat toisiinsa nopeasti, samoin aikatasosiirtymät ovat äkillisiä. Lukija saa olla koko ajan valppaana.

Riinan käsi kulkee kapeiden kirjojen selkämyksillä, laiskasti, pienieleisesti, hajamielisesti: pysähtyy välillä kiinnostavalta – tai vain erilaiselta – näyttävän kirjan kohdalla, jää siihen, sormet jäävät ilmaan epäröivästi, haaveksivasti ja etusormi liukuu ylös kirjan selkää pitkin hitaasti. Riina miettii vielä hiukan, punnitsee kirjan nimeä, ja päättää sitten ottaa kirjan hyllystä, vetää sen ahtaasta rivistöstä irti. Riinan päätä särkee niin kuin aina ennen ukkosta. Aurinko pilkkoo mieltä ukkospilvien edestä.

Tähdenpeitto on osittain oman mukavuusalueeni reunalla, mutta olen tyytyväinen sen luettuani. On hyvä välillä lukea jotakin erilaista, tuoretta, nuorta.

Sarri Nironen: Tähdenpeitto
WSOY 2012. 129 s.

P.S. Kevätaurinko koettaa lämmittää kohmeista nurmea. Sen kunniaksi päätin järjestää kirja-arvonnan. Arvon Nirosen Tähdenpeitto-teoksen kaikkien tätä kirjoitusta kommentoineiden kesken. Aikaa on viikko, eli jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 29.4. klo 9.00! Jos kommentoit anonyymina, jätä kommenttiisi nimimerkki tunnistamista varten.

22 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa selvästi tutustumisen arvoiselta teokselta!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos arviosta - en ollut osannut edes panna tätä kirjaa merkille, mutta kuulostaa kiinnostavalta. Osallistun mielelläni kirjan arvontaan!

    VastaaPoista
  3. Minäkin osallistun arvontaan, välillä hyvä kokeilla jotain uutta!

    Sinulle ja kivalle blogillesi on muuten minun blogissani tunnustus:
    http://nenakirjassa.blogspot.com/2012/04/kirjakasa-ja-liebster-blog.html

    VastaaPoista
  4. Kiinnostuin tästä kirjasta jo huomatessani sen WSOY:n kataloogista ja vaikuttaa edelleen tutustumisen arvoiselta. Osallistun siis arvontaan! :)

    VastaaPoista
  5. Olisin kommentoinut ilman arvontaakin, mutta mikäs sen mukavampaa kuin mahdollisuus tällaisen teoksen saamiseen! ;)

    Kuulostaa kiinnostavalta, ennen kaikkea Helsingin vuoksi, johon itsekin olen näiden kohta 1,5 täällä asumani vuoden aikana mennyt rakastumaan. (Tosin juuri tänään Hesarissa oli taas juttua siitä, kuinka Tamperetta rakastetaan kaikkialla Suomessa. En ihmettele sitäkään.)

    Kyllä esikoiskirjat muutenkin kiinnostavat ja olen harkinnut PEKKiin liittymistä, jotta niitä saisi käsiinsä useamminkin.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostava kirjoitus, sillä luin juuri Ylkkäristä tästä miniarvion ja se oli niin kovin moittiva, mutten ihan ymmärtänyt miksi. Pitkät blogiarviot pystyvät niin paljon enempään tilan takia, kiinnostuin kirjasta.

    VastaaPoista
  7. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tutustumisenarvoiselta teokselta. Itsekkin kiinnostuin jo kun tässä selailin juurikin WSOY:n katalogia, jonka Jossu mainitsi. Eli siis arvonnassa mukana! :)

    VastaaPoista
  8. Esittelysi herätti kiinnostuksen, eli olen mukana arvonnassa!

    VastaaPoista
  9. Laitoin tämän heti hankintalistalle, sen verran mielenkiintoiselta kirja vaikutti.

    Minulla taitaa olla jokin ikuisesti lämmin suhde kirjoihin, joissa on abiturientteja ja Helsinki, sillä vieläkin ajattelen varmasti viikoittain Harri Sirolan Abiturientti-teosta, vaikka sen lukemisesta on liki parikymmentä vuotta.

    Olen siis mieluusti arvonnassa mukana.

    Jonna

    VastaaPoista
  10. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja erilaiselta kirjalta! Tämä olisikin kiva lukea :)

    VastaaPoista
  11. Kiinnostavan oloinen kirja, joten arvonnassa mukana :)

    VastaaPoista
  12. Kiinnostaa! Kiinnostaa! Luen parhaillaan vanhempia tyttökirjoja, jossa kuvataan lukioaikaa, kirjoituksiin valmistautumista ja mikä mielenkiintoista sodan jälkeistä nuoruusaikaa. Tähän jatkoksi sopii hyvin nykyaika! Siis mukana arvonnassa.

    VastaaPoista
  13. Mukavuusalueen rajojen kolistelu siis kannattaa :) Saman voisin tehdä minäkin eli osallistun arvontaan siinä toivossa, että onni suosii... Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  14. Minä WSOY:n sivuilta bongasin tämän kirjan ja kiinnostuin. Sitten kohti osoitetta google.fi etsimään lisätietoa. En muistanut kenenkään bloganneen tästä, mutta googlepa löysi sinut!

    VastaaPoista
  15. vau! helsinkiä tunnutaan kuvaavan kauniina tässä!

    VastaaPoista
  16. Tämä on kans heti mukana arvonnassa! Vaikka kirja ei olekaan suoraan perustyyppiäni, niin jokin tässä sai kiinnostumaan... :)

    VastaaPoista
  17. Mietin, mistä nimi on tuttu, mutta sitten muistin lukeneeni Citystä Sarrin haastattelun lähiaikoina. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joten olen tietysti arvonnassa mukana.

    VastaaPoista
  18. Kiinnostava kirja, tämän haluaisin lukea!

    VastaaPoista
  19. Vaikuttaa kyllä tutustumisen arvoiselta kirjalta! :)

    VastaaPoista
  20. Enpä ollut tästä kirjasta aikaisemmin kuullutkaan, mutta olisi kyllä mielenkiintoista lukea :-)

    VastaaPoista
  21. Minäkin mukana, onneksi vielä ehdin. :)

    VastaaPoista
  22. Tämä teos herätti kiinnostukseni jo joskus alkuvuodesta, kun siitä ensimmäistä kertaa kuulin. Tämä arvostelu omalta osaltaan lisäsi intoani saada Tähdenpeitto jostain käsiini. : ) Kirjoitustyyli kuulostaa todella kauniilta!

    VastaaPoista