sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Kirjallisuutta aikakauslehdessä ja Sarah Waters: Yövartio

Maaliskuussa haikailin täällä blogissani kunnon kirjallisuuslehden perään. Sellaista ei ole vieläkään löytynyt, mutta ilahduttavasti sentään kirjailijat ja kirjatkin aina silloin tällöin pääsevät lehtien palstoille. Karoliina silloisessa keskustelussa suosittelikin Imagea, jonka tilaus oli minulla puolisen vuotta tauolla. Tietysti tuon tauon aikana sitten lehdessä oli kuuluisa henkilökuva kirjailijaksi aikovasta Henna Helmi Heinosesta. Juttu on vieläkin lukematta.
Kevään aikana sain entisenä tilaajana Imagesta hyvän tarjouksen ja tartuin koukkuun. Uusin lehti kolahti laatikkoon torstaina, ja nyt viikonloppuna on ollut aikaa paneutua sen sisältöön. Kirjan ystävä ilahtui! Imagessa on kolumnistina kirjailija Miina Supinen vuorotellen Juha Itkosen kanssa. Tällä kertaa oli Supisen vuoro, ja hän arvioi ja esittelee jutussaan Tammen Keltaisen kirjaston uutuusromaanin Vieras kartanossa, jonka on kirjoittanut brittiläinen Sarah Waters. Karoliina esitteli ainakin tämän kansia blogissaan taannoin, kannattaa vilkaista. Supinen kirjoittaa tästä romaanista aivan upeasti, ja jos en olisi jo perjantaina tilannut tätä nettikirjakaupasta, tekisin sen nyt heti.

”Kun istahdan lukemaan, havahdun vasta kun ulkona on pimeää ja sivuja on kääntynyt parisataa. Mieleeni palaavat nuoruuden huolettomat iltapäivät, jotka vietin sängyllä lukemassa Humisevaa harjua, Viidakkokirjaa, Pickwick-kerhon jälkeenjääneitä papereita, Sherlock Holmesia ja muita saarivaltion lahjoja maailmalle.”

Olen lukenut Watersilta aiemmin suomennetun Yövartion, joka on hieno romaani toisen maailmansodan ajan Lontoosta. Olen kirjoittanut siitä muistiin seuraavasti (17.8.2008):

Kirja jakautuu kolmeen osaan ja eri vuosiin: 1947, 1944 ja 1941, tässä järjestyksessä, eli lukija tietää jo, mitä tapahtuu, mutta saa tietää syyt vasta lopuksi. Toisaalta aika moni asia myös jää auki, sillä tarinasta kerrotaan vain otteita. Mitään varsinaisia ratkaisuja ei tule.

Tapahtumat sijoittuvat Lontooseen.

Kirjan henkilöt liittyvät löyhästi yhteen. Viv työskentelee Helenin kanssa treffipalvelufirmassa sodan jälkeen. Helen taas seurustelee Julian, jännityskirjailijan kanssa. Helenin entinen tyttöystävä on ollut Kay, jota Julia on ennen rakastanut. Kay pelastaa sodan alussa Vivin hengen, kun tämä on vähällä vuotaa kuiviin abortin jälkeen. Vivin veli Duncan asuu sodan jälkeen vanhan miehen kanssa. Vähitellen paljastuu, että Duncan on ollut sodan aikana vankilassa. Syy siihen tulee esille vasta aivan lopussa. Romaanin keskivaiheella selviää, miten Duncan ja hänen asuinkumppaninsa ovat tutustuneet.

Lesbous on 1940-luvun Englannissa laitonta. Siksi naiset joutuvat salailemaan suhdettaan.

Kirja on vaikuttava ajankuvaus sodanaikaisesta elämästä Lontoossa. Kay on ambulanssisisar, kun taas Viv on ministeriön konekirjoittaja. Työt ovat ikäviä. Ihmiset ovat tottuneet pommituksiin, eivätkä suostu menemään pommisuojiin. Tuho on kauhistuttavaa, mutta arkipäiväistä.

Vieras kartanossa sivuaa sekin maailmansotaa, joka on jo jäänyt taakse. Ainakin yksi kirjan henkilöistä on ollut mukana aktiivisissa sotatoimissa. Tätä kyllä odotan kovasti!

Lisää lukuvinkkejä seuraa ihan tuntumassa. Lehdessä esitellään perusteellisesti HBO:n uusi aikuisten fantasia-tv-sarja Game of Thrones, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Tämän sarjan aloitusosan Salla esitteli hiljattain. Jossain vaiheessa tähänkin tekisi mieli tutustua. Sarja alkaa Ylellä vasta ensi vuonna, joten aikaa vielä olisi.

Parasta lehdessä oli kuitenkin Juha Itkosen laaja henkilöhaastattelu tanskalaisesta Peter Høegista. Juttu on todella huolella tehty ja taustoitettu. Itkonen ja Høeg keskustelevat jälkimmäisen urasta, tuotannosta ja kirjoittamismetodeista sekä maailmankatsomuksesta. Melkein kaikki Høegin kirjat ovat minulla vielä lukematta, mutta taas löytyi lisää syitä tarttua niihin. Hiljainen tyttö odottelee hyllyssäkin, mutta se on tämän jutun perusteella miehen vaikeimpia.

Vielä viimeisenä herkkupalana lehden lopusta löytyy Riikka Pulkkisen kolumni, jossa tällä kertaa mm. vertaillaan kuntosalitreenin ja pornon diskurssia ja päädytään uskonnolliseen kuvastoon! Mainiota. Eikä lainkaan haittaa sekään, että mukana on vielä kiinnostava reportaasi aivan muusta kuin kirjallisuudesta.

No niin, meni ilmaiseksi mainokseksi, mutta menköön! Watersiin palaan, kunhan saan kirjan luettua. Ehkä Høegiinkin J.

9 kommenttia:

  1. Oi ei, tuo Supisen luonnehdinta Vieraasta kartanossa sai veden herahtamaan kielelle! Äkkiä kurkkaamaan tietokannasta, onko tämä saatavilla meidän kirjastosta... Kiitos vinkistä, Kirsi!

    VastaaPoista
  2. Vieras kartanossa kiinnostaa minuakin. Ajattelin ostaa sen itselleni kesäloman aloituskirjaksi. Olen lukenut Sarah Watersilta vain Silmänkääntäjän, josta pidin kovasti.

    Kiva myös lukea Imagesta. Lehti oli suosikkini 90-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun, jonka jälkeen väsyin lehteen. Pitäisikin vaikka ostaa uusin numero ja katsoa, josko vanha lehtirakkaus syttyisi uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Minäkin luin Imagea joskus kauan sitten, kyseessä taisi olla jopa ihan ensimmäiset numerot. Kyllästyin kuitenkin aika pian, kun jutut alkoivat olla ihan "ylimakeita".
    Vuosi sitten tytär halusi tilata lehden mutta siitä tulikin äidin; oli kiva huomata, että Image on muuttunut taas laadukkaaksi.

    Watersia en tunne, mutta aion korjata tilanteen pikimiten!

    VastaaPoista
  4. Katja, onko Silmänkääntäjäkin Watersin? Muistaakseni jätin sen lukematta, koska olin juuri nähnyt siitä tehdyn tv-sarjan, eikä ollut oikein ideaa lukea kirjaa heti perään.

    VastaaPoista
  5. Silmänkääntäjä ja Yövartio ovat suosikkejani Watersin kirjojen joukossa. Vieraan kartanossa luin englanniksi kun se ilmestyi ja olin hieman pettynyt, kun kirja ei pitänyt otteessaan samalla tavalla kuin Watersin aiemmat romaanit. Mutta muilla voi tietysti olla hyvin toisenlaisia kokemuksia, kuten tuo Supisen kolumni osoittaa. :)

    VastaaPoista
  6. Voi että, jokohan pian pääsisin Watersin kimppuun?! Kiitos linkityksestä. :) Image tuli minullekin 1990-luvun puolivälin tienoilta ensin reilut viisi vuotta, sitten lopetin sen ulkomaille muuton takia, mutta tilasin sittemmin uudelleen. Nyt se ei ole taaskaan vuosiin minulle tullut eri syistä, mutta aina olen pitänyt Imagea suomalaisten lehtien parhaimpiin kuuluvana.

    VastaaPoista
  7. Tammen verkkosivuja kävin kurkkaamassa, ja sen perusteella näyttäisi, ettei Silmänkääntäjä kuulu Keltaiseen kirjastoon, mutta nämä kaksi myöhempää kuuluvat. Mielenkiintoista. Kirjailijan verkkosivuilta käy ilmi,että Watersilta on ilmestynyt kaksi romaania jo ennen Silmänkääntäjää.

    VastaaPoista
  8. Keltaisessa kirjastossa on muitakin kirjailijoita, joiden aikaisempia teoksia ei ole otettu Keltaiseen kirjastoon, mutta muita on. Nopeasti mieleeni tuli ainakin Jhumpa Lahiri, jonka Tämä siunattu koti ei ole Keltaisten kirjaston kirja, mutta jonka muut kirjat ovat. Voisiko olla niin, että Tammi kokeilee joidenkin kirjailijoiden "laadukkuutta" ja huomatessaan kirjailijan kykyjen kantavan, ottaa osaksi laatusarjaansa?

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista tosiaan! Minulla on hyllyssä Lahirin Tämä siunattu koti Keltaisen kirjaston pokkarina, joten sekin on sitten myöhemmin ikään kuin takakautta otettu mukaan. En toisaalta ihmettele tuota, ainakin uusien kirjailijoiden kohdalla voi olla aika vaikea tietää, sopiiko tuotanto tiettyyn "laatukaavaan".

    VastaaPoista